Ansaitsemme koko kauden kestävän pääministerin
Sipilä oli itse itseään käskien heittänyt pyyhkeensä kehään, ja keskustelimme taannoin ystävieni kanssa tuopin ääressä tulevista vaaleista ja pääministereistä. Pähkäilimme, kuka oli viimeisin koko kauden kestänyt pääministeri – ne kun tuntuvat kuluvan loppuun ennen aikojaan. Eihän se voi olla Lipponen, eihän?
16 vuotta pikakelauksella: Sipilän edeltäjää Kataista alkoi hyvistä kiipeilijänkyvyistä huolimatta huimata Suomen politiikan korkeimman huipun saavutettuaan. Kiipeilijöitä ei kehoteta katsomaan alaspäin, joten tie vei kohti korkeampia EU-huippuja.
Stubb tuli Vanhasen tapaan paikkaamaan pääministeriä kesken kauden. Vanhasen ensimmäinen kierros tuli Jäätteenmäen unohdettua tunkion tonkimiselta sanoa taikasanat: “kansan kuuluu saada tietää”. Tätä edeltäneen hallituksen vahva johtajuus sai monet tahot kaipaamaan vapauksia sooloilla. Sitä saatiin, ja seurauksena Vanhasen kakkoskierros päättyi jalkakipuihin ja soihdun kantoi maaliin Kiviniemi.
Kyllä se hemmetti soikoon oli Lipposen kakkoshallitus, niukasti kolme vuotta tämän vuosituhannen puolella.
Moni Lipposen jälkeinen hallitus olisi joutanut kaatumaan, mutta eihän nyt k o k o joukkuetta eikä ainakaan tähtipelaajia kengitä ulos, vaihdetaan vaan se valmentaja. Kuitenkin nyrkkeilyssäkin pyyhkeen heittää valmentaja huomattuaan suojattiensa tilanteen toivottomuuden. Nyrkkeilyssäkin on taustajoukot, mutta nykypolitiikassa valmentajan korvaavat lobbarit sekä avustajat ja – jos sattuvat olemaan samaa mieltä – asiantuntijat.
Lipponen kesti loppuun asti, sillä hän ymmärsi roolinsa luonteen: pääministeri on joukkueen valmentaja, ei tähtipelaaja. Jokainen pääministeri lähtee kohti tuntematonta hallituskumppaneista kootulla epäluotettavalla ja epäpätevällä miehistöllä, josta pitäisi leipoa nopeasti iskukykyinen ryhmä.
Henkisesti ja fyysisti raskas pesti.
Kuka nykyisistä pääministeriehdokkaista sitten kestäisi kauden loppuun? Sipilä näytti, että hän ei neuvoja kuuntele saati valmenna muita – eikä tappiostaan oppinut ainakaan nöyryyttä. Sipilän tapaan Rinne kokee itsensä etuoikeutetuksi tähtipelaajaksi, joka maalin tehdäkseen saa riistää pallon joukkuetovereilta tai jopa kampittaa heitä.
Rinteen fyysiikka vain riitä viemään hallitusta maaliin. Häntä fyysisesti paljon paremmassa iskussa olleet Katainen (poliitikoksi nuori ja viriili) sekä raivoraitis Vanhanen eivät jaksaneet maaliin. Nuoremmille voisi antaa tilaa, mutta puolueen vahva profiloituminen eläkeläispuolueeksi estää sen – Rinne on eläkeläisten uskottava pelastaja, onhan hän itsekin askeleen päässä sairaseläkkeestä.
Kun pääministeri saa slaagin, niin slaagin saa hallituskin. Toimintakyky menee kuukausiksi, kenties vuosiksi. Meillä ei ole varaa toistaa vanhoja virheitä, nyt pitää ajatella tulevaisuutta.
Kommentit (0)